Hei! Minä olen Leicy Paradise. Olen 22 vuotta. Tämä talo on isoäitini vanha, hän kuoli viime vuonna. Perheeni peri tämän talon, kun isoäitini kuoli. Muutin tänne yksin, koska vanhempani ovat vanhainkodissa, eivätkä voi asua ilman valvontaa.

Ensin suuntasin vanhaan makuuhuoneeseen. "Ja minkä takia tämä kauhea taulu on tällä!"

"Miksi tällä kirjastossa on vieläkin tällainen kauhea ovi?" Minusta tuntui etten koskaan pääse sinne.

Toden totta, en minä pääse sinne, enkä myöskään näe. Mitähän tapahtuisi, jos murtautuisin ikkunasta sisään? Mutta ei kannata, sitten minulle tulisi kylmä.

Ihana pianoni! Olet taas täällä! Ja vieläkin tämä soi yhtä kauniisti, kuin ennen.

Katsos! Minun naapurini tulivat tervehtimään. Pitäisiköhän lähteä tervehtimään?

"Päivää, kuka te olette?"Herrasmies kysyi. "Olen Leicy Paradise. Entä te?" "Minä olen Dominick VanHelsing."

"Missä te asutte herra Dominick?" "Teidän naapurissanne." Dominick vastasi.

"Oi, herra Dominick, olette erittäin komea tänään!" "Kiitos samoin, rouva Leicy." "Minä olen neiti, en rouva!"

Keksin laulun Dominicista. Se on kaunis.

Melkein! Sain tämän oven jo miltei auki, mutta käteni lipsuivat siitä. Voi himputti!